Pidin nyt ensimmäisen päivän, jolloin en merkannut kaloreita ollenkaan. Nyt kun on yli kuukauden ajan laittanut kaikki muonat ravintolaskuriin, tuntui koko ajatuskin ahdistavalta. Siksi vedin puolen tunnin lihaskuntotreenin päivällä, vaikka piti olla laittamassa ruokaa iltaa varten ja siivota kämppää. Eikä tilannetta ainakaan helpottanut, kun piruuttani laskin pelkän herkkupäivän jälkiruoan kalorit. Kerron nyt teillekin, että creme brulee sisältää yli 400 kcal. Ei noi gourmet-illalliset tosiaan ole mitään laihduttajan ruokavaliota :D Tänään olikin sitten -1000kcal vajeella, että saisi edes jotenkin mitätöityä eiliset mätöt ja juomingit. Juomapuoli lähtee selvästi ihan liian helpolla lapasesta; aamulla oli hiukan krapulainen olo ja siinä tuli taas mietittyä niiden ruokaviinien+kaljojen tarpeellisuutta. Hiukan huolestuttaakin tuleva viikonloppu, kun pitäisi lähteä vielä radallekin. Tiedä mitä tulee...

Liikunta on alkanut maistua paremmin, ehkä siksi että on löytänyt "lajit", joita viitsii harrastaakkin. Aikaisemmin lihaskuntopuuhailu on ollut jotain onnetonta sähellystä, enkä löytänyt siihen mitään motivaatiota, etenkin kun tein liikkeet päin persettä. Nyt kun tietää miten homma toimii ja mitä on järkevä tehdä, on siihenkin puuhaan löytynyt mielekkyys. Pienikin painonlisäys motivoi :) Kun asettaa itselleen jotain selkeitä tavotteita, tuntuu treenistä olevan jotain hyötyäkin. Olen myös huomannut, että liian epämääräiset tavoitteet eivät toimi, tyyliin "yleinen kunto kohenee, kroppa kiinteytyy". No tietystihän ne ovat siellä taustalla, mutta eihän se ole mikään tavoite itsessään. Hyvä kuntokin on vähän kiinni siitä miten sen määrittelee ja jotain lukujahan siitä pitää saada tiskiin joka tapauksessa. Löysin jostain Fit-lehdestä jotkut ohjeelliset tavoitepainot käsipainoihin, joten otin kolmeen liikkeeseen tavoitteet: hauiskääntö 9-10kg, pystypunnerrus 10-12kg ja kulmasoutu 15-17,5kg. Tällä hetkellä tilanne on tämä: HK:7,5kg PP:6,5kg KS: 11,5kg. Tekemistä riittää, ainakin tuon pystypunnerruksen saralla, luulen että saavutan hauiskäännöllä nuo lukemat ennenkun pääsen pystypunnerruksessa edes ysiin :D Mitään tiettyä tavoiteaikaa en nyt osanut määritellä, kun ei ole mitään hajua miten nopeasti tuo kehittyy. Tosin ei tuo kulmasoudun 17,5 kiloa ole mikään kevyt o_O Aika taistelua on tuon 11,5 kilosen mötikänkin kanssa. Mutta pohjalta on vain yksi tie ja se on ylöspäin! Sitten kun noihin on päässyt, voi asettaa lisää tavotteita, tosin en tiedä kuinka paljon niitä painoja voi järkevästi lisätä, mutta se tuskin on kovin ajankohtainen asia ainakaan vielä.

Combat on jäänyt myös viikko-ohjelmaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Ehkä paras puoli siinä on juuri intensiivisyys, syke on ylhäällä koko tunnin ajan ja saa vetää täysillä eikä sekään edes riitä :D Tunnin jälkeen olo on kuin saunasta tulleella, vihta vaan puuttuu. Siinä nyrkkeillessä ja potkiessa voi samalla poistaa ylimääräiset aggressiot. Liikkeet ovat myös tarpeeksi yksinkertaisia ja helppoja, ettei tarvitse hengästyneenä käyttää liikaa aivokapasitettia askelkuvioiden miettimiseen. Tekniikoita voi tietysti aina hioa, mutta kuka tahansa Tekkeniä pelannut tietää millaisia liikkeet suunnilleen ovat. Ja itselleni ei ole yllättäen tullut kertaakaan sellainen olo, että tää on ihan perseestä, vaikka jotkut itseäkin seriously vanhemmat jumppaajat hyppii siellä paljon ketterämmin ja ohjaaja vaikuttaa UFC-ottelijalta. Ryhmäliikuntatunneilla normaalisti vallitseva tekopirteä meininki puuttuu kokonaan, combattiin mennään "potkimaan äässiä", vaikka tarkoitus ei olekkaan osua keneenkään. Vois noita oikeita taistelulajeja kokeilla sit joskus myöhemmin, jos uskaltaa :D

Itse tykkäsin aikaisemmin käydä myös rauhallisemmilla jooga, pilates ym. tunneilla, mutta jotenkin ne tuntuvat tehottomilta ja jos joogaa haluaa oikeasti harrastaa, niin kuntokeskus on siihen täysin väärä paikka. Myös lihaskunto-tunnit, kuten pumppi, kehittävät lähinnä kestävyyskuntoa. Itse olen myös pyrkinyt tekemään liikkeet rauhallisesti ja oikein, pumppitunnilla ei aina ehdi keskittyä liikkeen tekemiseen ja siitä on pahimmillaan vain haittaa. Sain mm. polveni sököksi kun tein jalkakyykkyjä miten sattuu. Omat lajit löytyy kokeilemalla, sitä voi harrastaa vaikka kuviokelluntaa jos tykkää. En tiedä kyllä millainen vaikutus sillä on kunnon kehittymiseen, mutta luulen että siinä tavoitteet on jossain ihan muualla.

Liikunnankin harrastamisessa pitää tulla sellanen olo, että siitä on enemmän hyötyä ja iloa kuin haittaa ja vaivaa. Jos haluaa muuttaa elintapoja, niin kaiken a ja o on mielekkyys. Elämässä on paljonkin asioita mitä on pakko tehdä, vaikka ne on perseestä, mutta liikunnan ei tarvitse olla yksi niistä. Itse olen myös huomannut, että tavoitteista on hyötyä, jos on jotain mitä kohti pyrkii niin tekemiselle saa järkevän syyn ja motivaation jatkaa. Elämäntapamuutokset on valitettavasti myös hitaita, elämä ei salamaniskusta sitten kun olen sen 20 kiloa laihempi, muutos tapahtuu jatkuvasti ja tässähän sitä uutta elämää eletään koko ajan. Senkin takia kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä itselleen, koska ei se tästä olennaisesti enää muutu.
Ensi viikolla ajattelin motivoida itseni 5 kertaa liikkummaan :)